Naantalin historiaa
Vuonna 1438 maamme kirkolliset johtajat tekivät päätöksen, että Suomeen rakennettaisiin Pyhän Birgitan laatimia sääntöjä noudattava nunnaluostari. Tulevalle luostarille annettiin vuonna 1440 suojakirje, jossa luostarille annettiin nimi Vallis Gratiae - Armon laakso eli keskiaikaisen ruotsinkielen mukaisesti Nadhendaal.
Tällöin luostarin paikaksi valittiin Maskun Karinkylässä sijainneen Stenbergan kartanon maat. Birgittalaisluostari löysi lopullisen paikkansa Naantalin Ailostenniemen tuntumasta vuonna 1442, kun rouva Lucia Olavintytär Skelgen puolisoineen lahjoitti Ailosten tilan maat tulevalle luostarille.
Kuva vasemmalla: Yleiskuva venesatamasta. Kuva oikealla: Höyrylaiva Vehmassalmi tulossa laituriin, taustalla kylpylän rakennukset. Naantaliin saavuttiin höyrylaivoilla, parhaimpana aikana tänne kulki kuusikin laivavuoroa päivässä. Kuvat: O. W. Sorthan, Naantalin museon valokuvakokoelma.
Vuoden 1443 elokuun 23. päivää pidetään Naantalin kaupungin perustamispäivänä, sillä tuolloin kuningas Kristoffer antoi hyväksyntänsä luostarin rakentamiselle Ailostenniemelle.
Luostarin toiminnan loppuminen 1500-luvun lopulla lamaannutti kaupungin niin,
että esimerkiksi 1540-luvun asiakirjoissa Naantalia ei edes mainita kaupunkina.
Kuva vasemmalla: Viluluodon lähteellä.
Kuva oikealla: Kesänviettäjiä Tupavuoren merikylpylän hiekkarannalla.
Kuvat: O. W. Sorthan, Naantalin museon valokuvakokoelma.
1700-luvun alkupuolella Viluluodon lähteen veden todettiin olevan sopivaa useiden sairauksien lievittämiseen. Terveyslähteen aika antoi alkusysäyksen kylpylätoiminnan aloittamiselle. Viluluodossa kylpylätoimintaa ryhdyttiin harjoittamaan 1800-luvun alussa. Vuonna 1863 kylpylätoimintaa jatkettiin Ailostenniemen savikylpylässä. Kylpylän kukoistuskausi ajoittui 1910-1920-luvuille, jolloin vuosittaisia kylpijöitä riitti parisen tuhatta. Vanhan kylpylälaitoksen toiminta hiljeni kuitenkin vähitellen ja loppui kokonaan 1960-luvulla.
Nykyinen Naantalin Kylpylä aloitti toimintansa 1980-luvun puolivälissä.